Kiitos musiikista
Prince of Darkness🖤
Ozzy Osbourne
3.12.1948 —22.7.2025
Teksti julkaistu alunperin Selmun eli Seinäjoen Elävän Musiikin Yhdistyksen 20-vuotisjuhlajulkaisussa vuonna 2012.
Ozzy tuulettaa – Black Sabbath Provinssirockissa 1998
Teksti: Esa Koivio ja Timo Ristimäki
Kuvat: Esa Koivio ja Maria Kokljuschkin
Black Sabbathin 14 vuoden takainen Provinssirock-vierailu oli ikimuistoinen tapaus monessakin eri mielessä. Kiitollisille kuulijoille se oli mahdollisuus kokea Ozzy ja Tony Iommi jälleen kerran soittamassa yhdessä legendaarisessa kokoonpanossaan. Kulissien takana keikka sai Selmun festivaaliorganisaation miettimään festivaalijärjestämisen mielekkyyttä ja hengästyttävää vuorokautta.
Black Sabbath oli liikkeellä 25-henkisen seurueen voimalla. Soittajien ja normaalin crewn lisäksi matkassa oli lakimiehiä, kirjanpitäjiä ja henkilökohtaisia assistentteja. Useamman kokin mukanaolosta johtuen bändin saapumisajankohtaa Seinäjoelle saatiin odotella aivan viime hetkiin. Edeltäneenä iltana yhtye oli esiintynyt Ruotsissa Hultsfredin festareilla ja pitkään näyttikin siltä, että yhtye saapuisi paikalle vasta paria tuntia ennen keikkansa alkamista sunnuntai-iltapäivänä. Saapuminen kuitenkin aikaistui ja yhtyeen 16 henkilöstä koostunut ydinryhmä laskeutui kahdella yksityiskoneellaan Rengonharjun kentälle kello 03 sunnuntaiyönä.
Siirtyminen kentältä busseihin sujui vaivattomasti, mutta perillä matkalaisia odotti ikävä yllätys. Helluntailaiset olivat sankoin joukoin ottamassa Ozzya ja kumppaneita vastaan poikkeuksellisen laajan operaation siivittämänä. He olivat järjestäytyneet kaikkien Seinäjoen hotellien edustoille ja aulatiloihin päivystämään milloin tuo kaamea Pimeyden Prinssi paikkakunnalle laskeutuu. Uskon ihmisillä oli jopa radiopuhelimet, joilla he saivat pidettyä yhteyttä toisiinsa. Taivaalliset kyltit viuhuivat ja ”Jesus saves!” -huudot kaikuivat, kun Ozzy viimein saapui Sokos Hotel Vaakunaan. Ryhmän tavoitteena oli rukoilla yhdessä Ozzyn kanssa ja saada vokalisti katumaan mittavaa syntilistaansa.
Heitä oli kaikkialla: ulkona, aulassa, he olivat jopa varanneet huoneen joka kerroksesta. He pyrkivät äänekkäästi myös yhtyeen huoneisiin. Kiusallisen tilanteen normaalia uhkaavammaksi teki se, että joukkoa johti lihaksikas bodari. Yksityisrauhan rikkomisen rinnalle kohosi nyt kokonaan uusi turvallisuusriski. Hotellin yökerhon turvamiesten myötävaikutuksella ei-toivotut vieraat saatiin onneksi palautettua takaisin Vaakunan ala-aulaan. Ulosheittäminen keskeytyi kuitenkin yökerhon sulkeuduttua, jolloin helluntailaisjoukko jäi passiin hotellin sisätiloihin. Järjestysmiesten poistuttua ekumeeninen iskuryhmä huomasi tilaisuutensa koittaneen ja käynnistyi uusi ryntäys hotellin kerroksiin. Tällä kertaa tunkeutumisyritys pysähtyi jo hissien ovelle Selmu ry:n promoottorin Juha Koiviston ja Ema Telstarin Mike Listlen muodostamaan läpäisemättömään muuriin. Häiriköinti kantautui pian myös Black Sabbathin kiertuemanagerin korviin, joka vaati turvamiesten sijoittamista kunkin kerroksen hissitasanteelle – näin myös tehtiin järjestyksenvalvontapäällikköjen Ristimäen ja Perkiön johdolla. Ozzy oli tästä kaikesta todella ihmeissään, mutta huvittunut. Sharon oli kuitenkin hurjana. Ennen yöpuulle asettumista Black Sabbathin ryhmän jäsenet vaihtoivat keskenään huoneita ja Ozzy tunnettiin siitä lähtien hotellissa salanimellä Kevin Jones.
Aamun koittaessa helluntailaisjoukko oli kasvanut kaksinkertaiseksi ja valmiina revanssiin. Osa odotti autoissaan bändin liikkeelle lähtöä, valmiina seuraamaan saattuetta. Yöllä meillä oli ollut kuitenkin aikaa miettiä, miten saamme artistin huomaamattomasti Provinssialueelle. Päädyimme James Bond-tyyppiseen harhautukseen, jossa hotellin eteen ajoi kaksi bussia, pikkubussi ja henkilöauto Provinssin saattaessa. Busseihin siirtyi kiertueen henkilökuntaa ja muutama meidän oma työntekijä suojaten kasvojaan takinliepeillä ja käsin. Tässä seurueessa oli myös tilanteesta huomattavasti närkästyneen Sharon Osbournen henkilökohtainen assistentti. Suoraan asian ytimeen tunkeutuneet poistumiskäskyt kaikuivat kuitenkin kuuroille korville. Helluntailaisten muskelimiehelle tilanne oli silkkaa mannaa ja bodari soitteli hymy huulilla päämajaansa raportoiden tilanteen kehittymistä ja ulkomaanvieraiden hermostuttamisen onnistumista.
Samaan aikaan Ozzy, Sharon ja muu bändi lähtivät hotellin pohjakerroksessa olevasta autotallista parilla pikkubussilla toista kautta ehtien saattueen edelle ja Provinssialueelle ennen valesaattuetta. Ozzy sai henkivartijakseen paikallisen nyrkkeilijän. Vokalistia itseään tilanne ei näyttänyt pahemmin huolestuttavan, bussissa enemmän päänvaivaa Ozzylle tuotti edeltäneellä viikolla tilapäisesti puihin mennyt tupakkalakko. Sharon sen sijaan oli päättänyt, että kaavailtu lehdistökonferenssi peruutettaisiin ja yhtä lailla kaikki bändin kuvaaminen olisi nyt myös kiellettyä.
Provinssin päälavan taakse tulevalla tiellä meitä odotti jälleen yllätys: siellä oli siunaajia kyltteineen vielä enemmän ja nyt heillä oli jopa rekvisiittanaan puusta kyhätty kolmemetrinen risti. Tästä huolimatta pääsimme esteettä backstagelle, koska mellakkajoukko vasta valmistautui ottamaan Ozzya ja kumppaneita vastaan varsinaisen saattueen mukana. Saattue tuli ja backstagelle tuleva tienvarsi oli kansoitettu siunaajilla kyltein ja ristein. Tapahtumia bäkkäriltä seuranneet muut bändit saivat makoisat naurut. Keikan aikana oli outo vastakkainasettelu: lavan etupuolella kenttä oli täynnä bändin faneja, kun lavan takapuolella metsässä ja tienvarsilla oli kymmenittäin ihmisiä, jotka edelleen kädet kohotettuna risteineen siunasivat tapahtumaa.
Keikan jälkeen starttasi helluntailaisten Ozzyn käännytysiskun kolmas näytös. Yhtyeen bussien lähtiessä backstagelta kohti Rengonharjua heidät yritettiin pysäyttää. Bändin siirtäminen lentoasemalle poliisin saattaessa ja liikennettä ohjaamalla olikin taidonnäyte saumattomasta yhteistyöstä poliisin ja järjestyksenvalvonnan välillä, ja puinen risti kantajineen joutui väistymään sivummalle. Bussit saavat seurakseen joka tapauksessa helluntailaisten saattojoukon, joka lentokentälle päästyä sijoittui kiitoratoja eristävän verkkoaidan taakse. Yhtyeen kulkuneuvot ajoivat turvallisesti lentokoneiden viereen, mutta ryhmän koneeseen nousemista säesti megafonilla tajuntaan tunkeutuva sanomanlevitys. Sharonia huvitti tuossa vaiheessa jo koko juttu. Huumorintajua riitti myös Ozzyllä: toinen kone oli jo valmiina lähtöön kiitotien päässä, kun toinen koneista pudotti yllättäen kierroksia. Ovi avautui ja portaat laskettiin. Ozzy asteli portaat alas ilkikurisesti hymyillen, laski housunsa, pyllisti saattojoukolle, läimäytti itseään perseelleen ja huusi ”Kiss My Ass!” Housut ylös, iloinen vilkutus meille ja mies koneeseen. Siihen päättyi Ozzyn Suomen vierailu.
Esa Koivio on toiminut Provinssirockin ohjelmakonsulttina. Timo Ristimäki on valvonut järjestystä Provinssirockissa.
